Kolmen kuukauden projekti on nyt saatu päätökseen. Takana on tiukkaa ruokavaliota, treeniä, treeniä ja treeniä ja niin onnistumisen kuin niitä epäonnistumisenkin kokemuksia. Päällimmäisenä tunteena on kuitenkin ilo ja tyytyväisyys itseeni, sillä nämä kolme kuukautta toivat mukanaan niitä tuloksia, jotka alunperin tavoitteena olivatkin.
Muistan vieläkin kun toukokuussa huomasin Sannan ja Tomin etsivän valmennettavaa kolmeksi kuukaudeksi. Olin keväällä monesti yrittänyt aloittaa jonkinlaisen ruokavalion noudattamisen, mutta aina se sitten oli kaatunut johonkin. Milloin flunssaan, milloin liian useaan peräkkäiseen herkkupäivään. Ajattelin, että se mitä tarvitsen, olisi juuri sitä mitä Sanna ja Tomi voisivat tarjota. Mutta en uskonut, että juuri minut olisi kuitenkaan valittu. Niinhän siinä kuitenkin kävi, että olin onnekas ja minulle tätä mahdollisuutta tarjottiin ja sen tietenkin innolla ja helpottuneena otin vastaan. "Vihdoinkin saan tukea projektiini", oli päällimmäisenä ajatuksenani. Halu onnistua oli todella kova!
Alku meni suhteellisen helposti, vaikkakin ruokavalio vaati hiukan totuttelua. Varsinkin kasvisten määrä oli suurempi kuin mihin olin tottunut. Vaikka mielestäni olin ennenkin syönyt hyvin kasviksia, mutta luulo ei ole tiedän väärti, näinhän se on. Olo kuitenkin keveni muutamassa viikossa, vaikka muita muutoksia en kropassa heti huomannutkaan. Sitten tuli kuitenkin epätoivo, sillä olisin tietenkin halunnut, että muutokset näkyvät heti kahden viikon jälkeen. Tässä vaiheessa oli kyllä Sannan ja Tomin tuki ja kannustus korvaamatonta. Tässä kohtaa olisi ollut juuri se hetki, kun itse olisin luovuttanut. Ja niin sitä vaan sitten mentiin eteenpäin.
Matkan varrelle on mahtunut niitä epätoivon hetkiä tuonkin jälkeen, mutta toisaalta taas on ollut paljon niitä onnistumisiakin. Oli mahtavaa huomata, kun kropasta alkoi lähteä senttejä. Toki ainahan sitä toivoo, että sitä muutosta tapahtuisi nopeampaa. Näistä asioista kuitenkin Sannan ja Tomin kanssa keskusteltiin usein ja näiden keskusteluiden jälkeen sai sitten aina uutta motivaatiota jatkaa eteenpäin. Tajusin myös, että pysyvä muutos vaatii aikaa. Oikotietä tällä tiellä ei ole.
Yhteistreenit oli myös ihan huippuja! :) Niissä sai haastettua itseään ja lisäksi sai hyviä vinkkejä omiinkin treeneihin. Vaikkakaan kaikkien treenejen aikana ei aina niin hyvä fiilis ollut, kun on ennemminkin tuntunut, että ei tule selviämään enää kertaakaan Laajavuoren päälle tai ei jaksa enää yhtäkään porrasta ennen kuin pyörtyy. Mutta aina vaan kummasti on jaksanut, kun periksi ei ole annettu, vaikka mieli olisi kuinka tehnyt. :)
Mutta nyt siis saatiin projekti loppuun ja kaiken kaikkiaan olen oikein tyytyväinen lopputulokseen. Olen löytänyt itselleni sopivan ruokarytmin, jota voin jatkossakin noudattaa. Herkut eivät enää hallitse mieltäni ja olen huomannut, että olo on ihan erilainen, kun ruokavalio on kunnossa. Tästä on sen suhteen hyvä jatkaa. Takaisin entiseen herkkuhiiren elämään en ihan heti aio palata! :) Lisäksi kropastakin huomaa jotain muutosta, joten senkään suhteen ei ihan turhaan tässä kolmea kuukautta aherrettu. Vielä en ole ihan siinä lopullisessa toiveiden kropassani, mutta nyt olen oppinut myös olemaan itselleni armollinen ja osaan antaa aikaa muutoksille. Kaikki ei tapahdu heti ja nyt, mutta sitkeys kyllä palkitaan lopulta. Alkumitoista on kuitenkin lähtenyt senttejä ja painokin pudonnut, joten kyllä sitä jotain oli tapahtunut. Ja vaatteetkin menevät mukavammin päälle, joten uskottava se on, että kolme kuukautta tuotti tulosta. :)
Projektin lopuksi pääsin vielä rentoutumaan Parturi-Kampaamo Skottiin Katjan asiantuntevaan käsittelyyn. Värjättiin ja leikattiin minun hiukset ja lopputulos oli tosi kiva. Kiitos rentouttavasta ja todella hyvästä työstä Katjalle! Nyt on hiukset kunnossa taas ja kiva oli saada loppukuvat otettua hiukset laitettuina! :) Loistava lopetus projektille, ei voi muuta sanoa!
Näin lopputuloksena tästä kolmesta kuukaudesta voisin sanoa, että oli ihan huippua! Vaikka omien eväiden raahaaminen tuli todella tutuksi ja juhlissa alkoi olla jo kaikille tuttua, että minä en niihin herkkuihin koske, niin kaikkeen tähänkin tottui eikä se tuntunut enää niin ihmeelliseltä. Ja näin sen täytyy olla, sillä ajattelin yhteistyötä Sannan ja Tomin kanssa jatkaa salitreenien suhteen vielä jatkossakin. Nyt kun on hyvään vauhtiin päästy, niin mitäpä sitä tähän lopettamaan vaan jatketaan tähän samaan vauhtiin eteenpäin ja kohti sitä lopullista tavoitetta. :) Mutta sen voin kyllä sanoa, että sen verran annan itselleni jatkossa periksi, että juhlissa syön kyllä sitä kakkua, jos sitä tarjolla on. Mutta jos sitä jatkossa ottaisi vain sen yhden palan eikä montaa santsikertaa!
Kiitos siis Sannalle ja Tomille loistavasta tsempistä, monista yhteistreeneistä ja monista muutoksista niin ruokavalioon kuin treeneihinkin. :) Teidän avulla pääsin lähemmäksi omaa tavoitettani. Tähän en olisi itse pystynyt, sen olen huomannut tässä aiemmin moneen kertaan! Tästä on hyvä jatkaa eteenpäin.
Tsemppiä kaikille treeneihin ja omien tavoitteiden saavuttamiseen! Kiva, jos olette jaksaneet näitä minun kirjoituksia lukea. Nyt on kuitenkin aika kiittää ja kumartaa!
Hyvää syksyä kaikille! :)
Johanna